Toimitustilojemme (lue: iglumme) ylle on laskeutunut lähes harras tunnelma. Pieni ja tehokas koeyleisömme (lue: avustajistomme) käy läpi Myrskyn lähes loppuun hiottuja (lue: istumme täällä vielä sunnuntain ja maanantain välisenä yönäkin) juttuja, ja me kolme pääsyyllistä odotamme kylmät hikikarpalot otsillamme (sisälämpötilat eivät auta asiaa) palautetta.
Olo on kuin ennen ensimmäisen journalistisen kirjoittamisen kurssin ensimmäistä kritiikkituntia. Mitä jos ne lynkkaavat? Mitä jos emme oikeasti osaakaan kirjoittaa? Mitä jos kaikki on ollut turhaa?
Lisäjännitystä iltaamme luo alati kaatuileva InDesign, joka on sitä mieltä, ettemme missään nimessä saa muuttaa juttujemme muotoiluja. Viisas ohjelma (lue: en enää ikinä halua taittaa yhtään mitään)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti