Apua, mikä se oikein on?

Kädet tärisevät, kasvot punoittavat ja tekee mieli laittaa silmät kiinni. Mitä jos en vaan osaa?

Ei, Myrskyn, sähköisen kirjan, lukeminen ei tule olemaan noin hämmentävää. Sähköinen kirja, e-kirja, digitaalinen kirja tai miksi ikinä haluatte sitä kutsua, on ensisijaisesti ihan tavallinen kirja. Sitä voi lukea tietokoneella tai vaikka kännykällä, ja sen sivut kääntyvät hiirtä klikkaamalla. Se on vähän kuin Harry Potterin Daily Prophet, paitsi värillisenä, eikä liikkuvaa kuvaa löydy ihan joka sivulta.

Sähkökirja on ensisijaisesti tulevaisuuden kirja. Maailmallane ovat jo arkipäivää - Yhdysvalloissa jo yli 10 prosenttia kaikkien kirjojen myynnistä koostuu sähköisistä kirjoista! 

Jos omistat tietokoneen, voit pian myös lukea Myrskyä. Sen kummempaa IT-taitoa ei tarvita.

Myrskyn takana III: Myrskyn pojan paluu

Hei, olen Elina, Myrsky-korporaation kolmas pääsyyllinen ja, kuten Pi edellisessä merkinnässä totesi, toimitussihteeri. Pidän majaa Itä-Helsingissä vahtiundulaattieni ja verenhimoisten kirjoahventeni kanssa. Olen vannoutunut vanhapiika. Jos käytän tekoviiksiä, näytän Leonardo di Caprion ja Edward Nortonin epäpyhältä ristisiitokselta.

Tunnen syvää yhteyttä Hyde Parkin pulujen kanssa. Kuva vuodelta 2006, 

jotta luulisitte, ettei minusta ole tuoreempia kuvia.

Huhut kielioppineroudestani ovat suuresti liioiteltuja. En ole eläessäni lukenut yhtäkään kielioppikirjaa (yliopiston pääsykokeisiin olisi pitänyt, mutta se oli englanniksi ja kovin puuduttava) - minä vain tiedän, miten asiat kuuluu tehdä ja tarpeeni päteä on hallitsematon. Toisinaan tahtoisin korjata yhdyssanavirheitä vessakirjoituksista.

Minusta ei välimerkkejä kohtaan tuntemastani palavasta lemmestä huolimatta tule kirjoittavaa toimittajaa (paitsi jos saan kirjoittaa vain kolumneja ja pakinoita), sillä televisio, radio ja esiintyminen kuiskailevat nimeäni liian viekoittelevasti. En usko kenenkään olevan koskaan valmis, joten saatan ammattikorkeasta valmistuttuani opiskella vielä vähän lisää.

Pidän elokuvista (erityisesti sellaisista, joissa ihmiset tekevät elämänsä hankalaksi), valikoiduista videopeleistä (mikään ei voita Crash Bandicootia), inhorealistisesta brittikirjallisuudesta (lempikirjani on tosin Ville Virtasen Menkää mielenhäiriöön) ja koiranpennuista. Harrastan joitakin samoja asioita kuin Kampin kauppakeskuksessa lenuavat takkutukkaiset nuoret, mutten uskottavuuteni ylläpitämisen nimissä suostu puhumaan niistä.

Merkitsen kalenteriini Euroviisut, mutten juttudeadlineja. Olen siis järjestelmällinen.

Yritän aikatauluttaa elämäni ja asettaa asioita aikuiseen tärkeysjärjestykseen, mutta epäonnistun siinä aina surkeasti. Suklaamurot ovat parempi lounas kuin salaatti. Toisinaan olen henkisesti kymmenvuotias.

Olen Myrsky-tiimin tuuliviiri ja arvostan syvästi sitä kärsivällisyyttä, jolla kollegani suhtautuvat tapaani tehdä asiat viimeisellä mahdollisella hetkellä, jos sittenkään.

Myrskyn takana, osa 2

Viivu heitti ilmaan haasteen esittäytyä, joten minulla ei liene vaihtoehtoja.

Moikka, olen Pi (kyllä, se on nimi, meitä on syntynyt viimeisen sadan vuoden aikana jopa 71 kappaletta!), Myrskyn virallinen AD, eli karkeasti jaoteltuna vastaan visuaalisista asioista. Ikäni (26 vuotta) puolesta olen muiden Myrskyn tekijöiden mielestä kalkkis, mutta ilmeisesti kuitenkin tarpeeksi nuorekas osallistumaan toimintaan.

Rakkaimmat työvälineet

Asun Helsingissä, vaikka miellän itseni edelleen hieman sipoolaiseksi. Toimittajaksi päätin ryhtyä, koska edellinen opiskelemani ammatti, kuva-artesaani (suomennettuna vapaa taiteilija), ei varsinaisesti ole kovin suurta huutoa työmarkkinoilla. Toimittajien työllistymisestä toki voidaan sitten olla ihan omaa mieltä - tähän mennessä näkemäni edut kallistuvat silti enemmän toimittajan suuntaan.

Toisin kuin Viivua, Myrsky ei ole vielä ehtinyt tehdä minua hulluksi. Kotonani majailevat pian kolmivuotias karvainen lapsi sekä varsinkin karvattomampi vauvani, 1v 3kk, pitävät minut nimittäin melko työllistettyinä ilmankin.

Pikkuapulaiset töissä

Jäljelle jäävän vapaa-aikani vietän keskittyen lähinnä valokuvaamiseen ja lukemiseen. Entisessä elämässäni (lue: muutaman vuoden takaisessa) olen matkustellut käytännössä maailman ympäri - josta johtuen tunnen edelleen jatkuvaa kaukokaipuuta Yhdysvaltain länsirannikolle.
Olisin mielelläni vegaani, jos graavilohi, maitosuklaa ja briejuusto olisivat edes hieman pahemman makuisia - ja jos mieheni ei olisi jopa toisinaan ärsyttävän innostunut ja hyvä kokki.

Suutarin lapsella ei ole kenkiä, eikä valokuvaajalla juuri tämän parempia kuvia itsestään.

Näistä ja myös hieman mielenkiintoisemmista asioista kertoo pian Myrsky, joka ilmestyy jo - hui - reilun kuukauden kuluttua. Toimitussihteerimme, kielioppinero Elina saa tarinoida seuraavaksi!

Myrskyn takana vol 1

Viimeinkin! Myrskyn tekijät saavat kasvot. Tähän asti olemme olleet vain kolme epämääräistä tyttöä ja Haaga-Helian opiskelijaa, jotka tekevät kummallista projketia. Nyt kaikki muuttuu, sillä on aika esitellä oikeasti meidät tekijät.

Koska olen päätoimittaja ja tämän projektin alkuperäinen "keksijä" näen hyväksyttäväksi aloittaa lyhyen tutustumiskierroksen.

Kuva on muuten Floridasta.

Hei vaan kaikki. Olen Viivu, 23-vuotias työnarkomaani ja Myrskyn päätoimittaja Helsingistä.

Nyt seis! Jospa kertoisin jotain hohdokkaampaa. Olen Kotkan (juu se sama paikka, josta Teemu Pukki on kotoisin) apeassa ja ahdasmielisessä ympäristössä kasvanut toimittajan alku, joka päätti 10 vuotta sitten ryhtyä toimittajaksi. Näihin töihin pääsin sisälle ensimmäisen kerran jo reilu kuusi vuotta sitten. Sen jälkeen tämä työ onkin vienyt enemmän tai vähemmän mukanaan.

Katso nyt! Kännykkä on tärkeä. Sillä voi ottaa kuvan ensi viikon aikataulusta.

Pakkomielteitäni ovat urheilu ja suklaa. Tykkään lukea, roikkua netissä ja katsella hölmöjä suomalaisia telkkarisarjoja. Ilman kännykkää ja kalenteria en edes pärjää, sillä kontrolloin elämääni järjestämällä itselleni kamalasti tekemistä.

Kirjoittaminen on intohimoni ja toivoisin voivani kehittyä siinä koko elämäni. En halua olla todellakaan näin tylsä. Haluaisin asua Floridassa, liian pitkä tauko ilman sushia saa minut hulluksi ja lempijuomani on Nasu (Juuri se vaaleanpunainen ällötys, josta kukaan ei Kotkan ulkopuolella ole kuullutkaan - melkein kuin Villevallaton, mutta päärynälikööri onkin vaihtunut vadelmaksi). Ennen pystyin juomaan niitä vartissa neljä. Enää en, sillä olen liian vanha.

Puuh. Pitkällisen jaarittelun jälkeen asiaan! Myrskyyn! Huippuprojekti, joka tekee minut toisinaan hulluksi. Silti tämä reissu on kannattanut tehdä. Sanokaa minun sanoneen.

Luovutan viestikapulan Pille. Loistavalle yhteistyökumppanille, jolla on jatkuvasti monta rautaa tulessa.

Kermaperseitä myrskyssä

Näin myrskyisänä päivänä on hyvä postata tänne jotakin pientä. Projektimme etenee mukavaa vauhtia ja jännitys alkaa jo kipristellä mahassa. Aikaa on puolitoista kuukautta. IIK.

Terveiset Myrskyn kokouksesta. Hei, me tehdään ihan oikeesti töitä.

Koska Myrsky kertoo tarinoita 1980-luvulla syntyneistä ihmisistä, tämä projekti on toisinaan laittanut miettimään olemmeko jotenkin kermaperseitä? 

Miettikään nyt. On älypuhelimet, 3G-verkot ja sushilounaat. Minne katosivat kolikkopuhelimet ja tonnikalamakaronikuurit? Siemailemme hienostuneesti viiniä ja kuoharia, elelemme rikkaan isäpapan rahoilla ja haaveilemme kauneudesta. Sen kaiken päälle vielä ajelemme kouluun maastureilla, joiden vakiovarusteena on puhuva navigaattori. Kyllä kauan sitten kuolleet sukulaisemme kääntyisivät haudassaan.

No ei kai. Siinä ääriesimerkki meidän sukupolvestamme. Millainen sinusta tyypillinen nuori aikuinen on tänä päivänä?

...Niin ja muistakaa käydä tykkäämässä meistä Facebookissa.

Myrsky goes Facebook

Myrskyn löytää nyt myös Facebookista. Käykäähän tykkäämässä!

Myrskyn ytimessä

Täällä on nyt niin pitkään paaruttu siitä kuuluisasta "maailman parhaasta opinnäytetyöstä", että moni on varmaan ruvennut jo epäilemään sellaisen syntymistä. Tämä projekti, kun on ollut hengissä jo viime tammikuusta.

Teidän kaikkien ihmetykseksi ja yllätykseksi voimme nyt todeta kaiken olevan paremmin kuin hyvin. Järkytyskö? Ehkäpä. Juttujen kirjoitus on vauhdissa ja taittopöydän ääreen päästään kuukauden kuluessa. Eri asia sitten on, miten sillä saralla sujuu. Tämä tyttökolmikko kuitenkin aikoo näyttää InDesignille pitkää nenää.

Niin ja sitten niihin juttuihin. Kaikkihan haluavat varmasti maistiaisia näistä tekeillä olevista mestariteoksista. Aivan kaikkea emme voi paljastaa, mutta luvassa on uskomattoman mielenkiintoisia lukukokemuksia arjesta ja ihmisistä sekä vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin ja tietysti superhienoja valokuvia (eihän meiltä muuta voi odottaakaan).

Mielenkiintoiset tarinat taas kertovat niistä arjen pienistä ihmeistä kuten kuuluisuudesta, kauneudesta, matkakuumeesta, rahasta ja menestyksestä.

Kahdeksan viikon kulutta räjähtää, kun 31.10 vietetään Myrskyn julkkareita. Ette malta odottaa!