Myrsky – Arjesta ja elämästä

Tässä se nyt on: Myrsky!

Lataa julkaisu tästä!

Jos luet Myrskyä iPadilla, käytä Bookman-ohjelmaa. Galaxy Tabilla kannattaa käyttää Adobe Readeria. Jos taas luet tietokoneelta, parhaan lukuelämyksen saat klikkaamalla tästä.

Antoisia lukuhetkiä!

Toivottaa Myrskyn toimitus

Se lähestyy!

Paljastuksia Myrskystä osa 2

Jälleen on paljastusten aika. Viimeisten sellaisten ennen maanantaita ja julkkareita.

Jännitys tiivistyy. On aika esitellä kansi, jonka on suunnitellut Pi meidän muiden pikkuruisella avustuksella.

Näyttää ainakin meistä tekijöistä tosi hyvältä! Mitä mieltä te olette?

Kiitos Myrskystä!

 Kuten rapakon takana sanotaan: THIS IS IT

Tänään on viimeinen työpäivämme. Ainakin virallisesti. Kaikki tämän illan jälkeen tehdyt korjaukset ja viilaukset voi laittaa neuroottisuuden piikkiin.

Myrsky on valmis. Ihan oikeasti valmis.


Haluammekin siis osoittaa mitä nöyrimmät kiitoksemme haastateltavillemme, kuvattavillemme, satunnaisille ohikulkijoille, koulun kahvilan leideille se hämmästyttävän pitkäpinnaiselle lähipiirillemme.

Ja tietysti myös seuraaville upeille ihmisille:

Harri Heikkilä, Anne Leppäjärvi, Pirita Männikkö, Johanna Nykopp, Otso Rasimus, Eveliina Ruokolainen, Juho Suomalainen ja Ville Savin.



Yritimme löytää tähän jonkin hyvin imelän kiitosbiisin ja päädyimme tähän esiteinivuosiemme klassikkoon:

Raportti eturintamalta

Toimitustilojemme (lue: iglumme) ylle on laskeutunut lähes harras tunnelma. Pieni ja tehokas koeyleisömme (lue: avustajistomme) käy läpi Myrskyn lähes loppuun hiottuja (lue: istumme täällä vielä sunnuntain ja maanantain välisenä yönäkin) juttuja, ja me kolme pääsyyllistä odotamme kylmät hikikarpalot otsillamme (sisälämpötilat eivät auta asiaa) palautetta.

Olo on kuin ennen ensimmäisen journalistisen kirjoittamisen kurssin ensimmäistä kritiikkituntia. Mitä jos ne lynkkaavat? Mitä jos emme oikeasti osaakaan kirjoittaa? Mitä jos kaikki on ollut turhaa?

Lisäjännitystä iltaamme luo alati kaatuileva InDesign, joka on sitä mieltä, ettemme missään nimessä saa muuttaa juttujemme muotoiluja. Viisas ohjelma (lue: en enää ikinä halua taittaa yhtään mitään)!

Paljastuksia Myrskystä!

Koska toimituksella on jäljellä armon aikaa enää muutamaa viikko, on aika tehdä ensimmäiset paljastukset tulevan kirjan sisällöstä.

Myrsky on jaettu neljään lukuun, joiden teemoina ovat arvot, aika, arki ja aikuisuus. Ne sisältävät yhteensä 15 journalistisin keinoin rakennettua tarinaa meidän 1980-luvulla syntyneiden elämästä. Myrsky tavoitteena on kuvata mahdollisimman realistisesti kasarisukupolven kasvukipuja, arvoja, tekoja ja tunteita.

Pääosia Myrskyssä näyttelevät, luonnollisesti, nuoret aikuiset itse. Heille kasvot antavat muun muassa Miss Suomi 2010 Viivi Pumpanen, Tenavatähti, näyttelijä ja jalkapalloilija Konsta Hietanen ja vaatesuunnittelija Mirkka Metsola.

Viikon päästä kannattaa tsekata!

Sellaista elämä on

Pitkiksi venyneet illat ja lyhyiksi jääneet yöt tuottavat tulosta!

Myrsky näyttää jo Ihan Oikealta Julkaisulta (ei sillä, että kukaan olisi sitä koskaan epäillytkään) ja kollektiivisen hermoromahduksen partaalla tasapainotteleva tiimimme valmistautuu huokaamaan helpotuksesta. Ihan kohta, enää hetki, kyllä me pystymme tähän!

Tunnelmat toimituksen virkaa toimittavassa (jäätävän kylmässä ja toisinaan jännittävän hajuisessa) luokkatilassa ovat viimeisten neljän viikon aikana vaihdelleet voitonriemusta yllättävien tanssibileiden kautta viiltävään henkiseen tuskaan.

Viivu tuskan ruumiillistumana.

Maailmanlopun uhatessakin olemme toiveikkaita. Kyllä tästä jotain tulee. Kaikki jutut on taitettu, sissimarkkinoinnin monet keinot sisäistetty ja sosiaalisessa mediassa lähi- ja etäpiirejä häiriköity. Vielä pitää tehdä hienosäätöä ja sitten hienosäätää jo hienosäädettyjä asioita. Olemme, kuulkaas, julkkareihin mennessä hyvin hienoja ja säädettyjä!

Pysykää siis edelleen kanavalla. Myrsky iskee pian.

Bongaa Myrsky!

Huomisesta lähtien tarkkasilmäisimmät löytävät kaupungilta jotain pientä, jotain maailmaa avartavaa ja jotain myrskymäistä. Myrsky näkee päivänvalon hitaasti, mutta varmasti.

Löysitkö omasi? 

26 yötä Myrskyyn

IIK! Alle kuukausi niin ovella ovat jo Myrskyn julkkarit. Taitto on jo aloitettu ja tämän viikon päätteeksi pitäisi kasassa olla jo 7/15 osaa jutuista.

Enää ei juurikaan ole mahdollista vaikuttaa juttujen sisältöön, mutta yrittää saa. Emme tyrmää ideoita.

Huomio: Jos Haaga-Helian käytävillä näkyy zombien näköisiä ihmisiä, se voi tarkoittaa meidän viettäneen koululla liian monta tuntia putkeen.

Homma hanskassa, joten 26 päivän kuluttua kilistellään.

Apua, mikä se oikein on?

Kädet tärisevät, kasvot punoittavat ja tekee mieli laittaa silmät kiinni. Mitä jos en vaan osaa?

Ei, Myrskyn, sähköisen kirjan, lukeminen ei tule olemaan noin hämmentävää. Sähköinen kirja, e-kirja, digitaalinen kirja tai miksi ikinä haluatte sitä kutsua, on ensisijaisesti ihan tavallinen kirja. Sitä voi lukea tietokoneella tai vaikka kännykällä, ja sen sivut kääntyvät hiirtä klikkaamalla. Se on vähän kuin Harry Potterin Daily Prophet, paitsi värillisenä, eikä liikkuvaa kuvaa löydy ihan joka sivulta.

Sähkökirja on ensisijaisesti tulevaisuuden kirja. Maailmallane ovat jo arkipäivää - Yhdysvalloissa jo yli 10 prosenttia kaikkien kirjojen myynnistä koostuu sähköisistä kirjoista! 

Jos omistat tietokoneen, voit pian myös lukea Myrskyä. Sen kummempaa IT-taitoa ei tarvita.

Myrskyn takana III: Myrskyn pojan paluu

Hei, olen Elina, Myrsky-korporaation kolmas pääsyyllinen ja, kuten Pi edellisessä merkinnässä totesi, toimitussihteeri. Pidän majaa Itä-Helsingissä vahtiundulaattieni ja verenhimoisten kirjoahventeni kanssa. Olen vannoutunut vanhapiika. Jos käytän tekoviiksiä, näytän Leonardo di Caprion ja Edward Nortonin epäpyhältä ristisiitokselta.

Tunnen syvää yhteyttä Hyde Parkin pulujen kanssa. Kuva vuodelta 2006, 

jotta luulisitte, ettei minusta ole tuoreempia kuvia.

Huhut kielioppineroudestani ovat suuresti liioiteltuja. En ole eläessäni lukenut yhtäkään kielioppikirjaa (yliopiston pääsykokeisiin olisi pitänyt, mutta se oli englanniksi ja kovin puuduttava) - minä vain tiedän, miten asiat kuuluu tehdä ja tarpeeni päteä on hallitsematon. Toisinaan tahtoisin korjata yhdyssanavirheitä vessakirjoituksista.

Minusta ei välimerkkejä kohtaan tuntemastani palavasta lemmestä huolimatta tule kirjoittavaa toimittajaa (paitsi jos saan kirjoittaa vain kolumneja ja pakinoita), sillä televisio, radio ja esiintyminen kuiskailevat nimeäni liian viekoittelevasti. En usko kenenkään olevan koskaan valmis, joten saatan ammattikorkeasta valmistuttuani opiskella vielä vähän lisää.

Pidän elokuvista (erityisesti sellaisista, joissa ihmiset tekevät elämänsä hankalaksi), valikoiduista videopeleistä (mikään ei voita Crash Bandicootia), inhorealistisesta brittikirjallisuudesta (lempikirjani on tosin Ville Virtasen Menkää mielenhäiriöön) ja koiranpennuista. Harrastan joitakin samoja asioita kuin Kampin kauppakeskuksessa lenuavat takkutukkaiset nuoret, mutten uskottavuuteni ylläpitämisen nimissä suostu puhumaan niistä.

Merkitsen kalenteriini Euroviisut, mutten juttudeadlineja. Olen siis järjestelmällinen.

Yritän aikatauluttaa elämäni ja asettaa asioita aikuiseen tärkeysjärjestykseen, mutta epäonnistun siinä aina surkeasti. Suklaamurot ovat parempi lounas kuin salaatti. Toisinaan olen henkisesti kymmenvuotias.

Olen Myrsky-tiimin tuuliviiri ja arvostan syvästi sitä kärsivällisyyttä, jolla kollegani suhtautuvat tapaani tehdä asiat viimeisellä mahdollisella hetkellä, jos sittenkään.

Myrskyn takana, osa 2

Viivu heitti ilmaan haasteen esittäytyä, joten minulla ei liene vaihtoehtoja.

Moikka, olen Pi (kyllä, se on nimi, meitä on syntynyt viimeisen sadan vuoden aikana jopa 71 kappaletta!), Myrskyn virallinen AD, eli karkeasti jaoteltuna vastaan visuaalisista asioista. Ikäni (26 vuotta) puolesta olen muiden Myrskyn tekijöiden mielestä kalkkis, mutta ilmeisesti kuitenkin tarpeeksi nuorekas osallistumaan toimintaan.

Rakkaimmat työvälineet

Asun Helsingissä, vaikka miellän itseni edelleen hieman sipoolaiseksi. Toimittajaksi päätin ryhtyä, koska edellinen opiskelemani ammatti, kuva-artesaani (suomennettuna vapaa taiteilija), ei varsinaisesti ole kovin suurta huutoa työmarkkinoilla. Toimittajien työllistymisestä toki voidaan sitten olla ihan omaa mieltä - tähän mennessä näkemäni edut kallistuvat silti enemmän toimittajan suuntaan.

Toisin kuin Viivua, Myrsky ei ole vielä ehtinyt tehdä minua hulluksi. Kotonani majailevat pian kolmivuotias karvainen lapsi sekä varsinkin karvattomampi vauvani, 1v 3kk, pitävät minut nimittäin melko työllistettyinä ilmankin.

Pikkuapulaiset töissä

Jäljelle jäävän vapaa-aikani vietän keskittyen lähinnä valokuvaamiseen ja lukemiseen. Entisessä elämässäni (lue: muutaman vuoden takaisessa) olen matkustellut käytännössä maailman ympäri - josta johtuen tunnen edelleen jatkuvaa kaukokaipuuta Yhdysvaltain länsirannikolle.
Olisin mielelläni vegaani, jos graavilohi, maitosuklaa ja briejuusto olisivat edes hieman pahemman makuisia - ja jos mieheni ei olisi jopa toisinaan ärsyttävän innostunut ja hyvä kokki.

Suutarin lapsella ei ole kenkiä, eikä valokuvaajalla juuri tämän parempia kuvia itsestään.

Näistä ja myös hieman mielenkiintoisemmista asioista kertoo pian Myrsky, joka ilmestyy jo - hui - reilun kuukauden kuluttua. Toimitussihteerimme, kielioppinero Elina saa tarinoida seuraavaksi!

Myrskyn takana vol 1

Viimeinkin! Myrskyn tekijät saavat kasvot. Tähän asti olemme olleet vain kolme epämääräistä tyttöä ja Haaga-Helian opiskelijaa, jotka tekevät kummallista projketia. Nyt kaikki muuttuu, sillä on aika esitellä oikeasti meidät tekijät.

Koska olen päätoimittaja ja tämän projektin alkuperäinen "keksijä" näen hyväksyttäväksi aloittaa lyhyen tutustumiskierroksen.

Kuva on muuten Floridasta.

Hei vaan kaikki. Olen Viivu, 23-vuotias työnarkomaani ja Myrskyn päätoimittaja Helsingistä.

Nyt seis! Jospa kertoisin jotain hohdokkaampaa. Olen Kotkan (juu se sama paikka, josta Teemu Pukki on kotoisin) apeassa ja ahdasmielisessä ympäristössä kasvanut toimittajan alku, joka päätti 10 vuotta sitten ryhtyä toimittajaksi. Näihin töihin pääsin sisälle ensimmäisen kerran jo reilu kuusi vuotta sitten. Sen jälkeen tämä työ onkin vienyt enemmän tai vähemmän mukanaan.

Katso nyt! Kännykkä on tärkeä. Sillä voi ottaa kuvan ensi viikon aikataulusta.

Pakkomielteitäni ovat urheilu ja suklaa. Tykkään lukea, roikkua netissä ja katsella hölmöjä suomalaisia telkkarisarjoja. Ilman kännykkää ja kalenteria en edes pärjää, sillä kontrolloin elämääni järjestämällä itselleni kamalasti tekemistä.

Kirjoittaminen on intohimoni ja toivoisin voivani kehittyä siinä koko elämäni. En halua olla todellakaan näin tylsä. Haluaisin asua Floridassa, liian pitkä tauko ilman sushia saa minut hulluksi ja lempijuomani on Nasu (Juuri se vaaleanpunainen ällötys, josta kukaan ei Kotkan ulkopuolella ole kuullutkaan - melkein kuin Villevallaton, mutta päärynälikööri onkin vaihtunut vadelmaksi). Ennen pystyin juomaan niitä vartissa neljä. Enää en, sillä olen liian vanha.

Puuh. Pitkällisen jaarittelun jälkeen asiaan! Myrskyyn! Huippuprojekti, joka tekee minut toisinaan hulluksi. Silti tämä reissu on kannattanut tehdä. Sanokaa minun sanoneen.

Luovutan viestikapulan Pille. Loistavalle yhteistyökumppanille, jolla on jatkuvasti monta rautaa tulessa.

Kermaperseitä myrskyssä

Näin myrskyisänä päivänä on hyvä postata tänne jotakin pientä. Projektimme etenee mukavaa vauhtia ja jännitys alkaa jo kipristellä mahassa. Aikaa on puolitoista kuukautta. IIK.

Terveiset Myrskyn kokouksesta. Hei, me tehdään ihan oikeesti töitä.

Koska Myrsky kertoo tarinoita 1980-luvulla syntyneistä ihmisistä, tämä projekti on toisinaan laittanut miettimään olemmeko jotenkin kermaperseitä? 

Miettikään nyt. On älypuhelimet, 3G-verkot ja sushilounaat. Minne katosivat kolikkopuhelimet ja tonnikalamakaronikuurit? Siemailemme hienostuneesti viiniä ja kuoharia, elelemme rikkaan isäpapan rahoilla ja haaveilemme kauneudesta. Sen kaiken päälle vielä ajelemme kouluun maastureilla, joiden vakiovarusteena on puhuva navigaattori. Kyllä kauan sitten kuolleet sukulaisemme kääntyisivät haudassaan.

No ei kai. Siinä ääriesimerkki meidän sukupolvestamme. Millainen sinusta tyypillinen nuori aikuinen on tänä päivänä?

...Niin ja muistakaa käydä tykkäämässä meistä Facebookissa.

Myrsky goes Facebook

Myrskyn löytää nyt myös Facebookista. Käykäähän tykkäämässä!

Myrskyn ytimessä

Täällä on nyt niin pitkään paaruttu siitä kuuluisasta "maailman parhaasta opinnäytetyöstä", että moni on varmaan ruvennut jo epäilemään sellaisen syntymistä. Tämä projekti, kun on ollut hengissä jo viime tammikuusta.

Teidän kaikkien ihmetykseksi ja yllätykseksi voimme nyt todeta kaiken olevan paremmin kuin hyvin. Järkytyskö? Ehkäpä. Juttujen kirjoitus on vauhdissa ja taittopöydän ääreen päästään kuukauden kuluessa. Eri asia sitten on, miten sillä saralla sujuu. Tämä tyttökolmikko kuitenkin aikoo näyttää InDesignille pitkää nenää.

Niin ja sitten niihin juttuihin. Kaikkihan haluavat varmasti maistiaisia näistä tekeillä olevista mestariteoksista. Aivan kaikkea emme voi paljastaa, mutta luvassa on uskomattoman mielenkiintoisia lukukokemuksia arjesta ja ihmisistä sekä vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin ja tietysti superhienoja valokuvia (eihän meiltä muuta voi odottaakaan).

Mielenkiintoiset tarinat taas kertovat niistä arjen pienistä ihmeistä kuten kuuluisuudesta, kauneudesta, matkakuumeesta, rahasta ja menestyksestä.

Kahdeksan viikon kulutta räjähtää, kun 31.10 vietetään Myrskyn julkkareita. Ette malta odottaa!

Myrsky on taas kaupungissa

Ohoi siellä!

Luvattoman pitkästä poissaolosta huolimatta Myrsky on taas täällä. Emme suinkaan ole joutuneet hurrikaanin mukana valtameren toiselle puolelle, emmekä liioin joutuneet pakenemaan Etelämantereelle velkojamme. Tekosyitä pitkäaikaiseen työskentelytaukoon voidaan kaivaa esiin vaikka millä mitalla, mutta tärkeimmät näistä ovat ollut kesä - ja Myrskyn teema, arki. 

Koska syksy alkaa virallisesti vajaan vuorokauden kuluttua, olemme täällä taas, hiki hatussa puurtaen erinäisiä projektejamme. Myrskyn saapumiseen on enää noin pari kuukautta aikaa ja luvassa on ennennäkemätöntä vauhtia ja jännitystä. 

Pysykää siis linjoilla vielä hetki!

Myrskyn metsästäjät

Eräänä kauniina iltapäivänä myrskyisä kolmikkomme istuutui pasilalaisen ammattikorkeakoulun kahvilaan ja loi neljä maailman tärkeintä ihmistä. Tälle raudanlujalle nelikolle meidän on kirjoitettava tekstimme ja suunniteltava ulkoasumme. Nämä neljä pientä nappisilmää päättävät, onko Myrskystä mihinkään.



Saanko esitellä: mallilukijamme!

 

 

 Nappisilmät on piirtänyt Pi, käsiala on Viivun.

 Nämä neljä määräävät loppuvuotemme tahdin ja juttujemme sisällön. Löysitkö itsesi vai tuntuuko, että joku on unohdettu?

Virallinen varoitus

Missä Myrsky seisoo?

Ei ainakaan Akateemisen kirjakaupan lehtihyllyssä, jossa kävimme nuuskimassa tuulia (ja paperilaatuja) muutama viikko sitten. Kenties Suomen suurimman lehtihyllyn omaavasta putiikista ei nimittäin löytynyt ainuttakaan Myrskyyn rinnastettavaa lukupakettia.


Naistenlehtien yliedustus ei tullut yllätyksenä, mutta yleisaikakauslehtihyllyssä ei ollut kertakaikkisen mitään sukupolvellemme sopivaa materiaalia (emme myönnä kuuluvamme Seuran tai Apu-lehden kohderyhmään, sori).


Empiirisen tutkimuksemme tuloksena päädyimme siihen johtopäätökseen, ettei meillä ole kilpailijaa.


Vai onko? Löytyykö verkosta Myrskyn kaltaista lukuelämystä?

Myrsky näki valon

Olemme viime kuukausina pitäneet hämyisiä toimituspalavereita Pasilan aseman räkälöissä ja koulun Bistrossa. Hikeä (ja kyyneliä) on vuodatettu projektimme eteen. Välillä kaikki on tuntunut turhauttavalta. Tämä viikko on ollut ehkä valaisevin koko projektimme aikana, sillä jotakin mullistavaa tapahtui!

Ensinnäkin, meillä on viimein teema. Toiseksi, iloiseen joukkoomme liittyi kolme huipputoimittajaa: Juho, Eve ja Pirita.

Nyt tuntuu, että ensimmäistä kertaa tiedämme tekevämme jotakin konkreettista.

Siitä teemasta.

Mainitsimme ensimmäisessä merkinnässä, että teemme aikakauslehtikirjan 20–30-vuotiaille nuorille aikuisille. Antoisan toimituspalaverimme seurauksena päädyimme siihen, että käsittelemme julkaisussamme nuorten aikuisten maailmaa arjen kautta. Yksinkertaisesti: aiheenamme on arki.

Ja, vaikka aihe arkiselta kuulostaakin, meillä on koossa kymmenittäin toteuttamiskelpoisia juttuideoita. Olisiko sinullakin?

Myrskyn silmässä

Mitä yhteistä on Charlien enkeleleillä, Bee Geesillä, Prätkähiirillä ja Myrskyn ydintoimituksella?

Emme ainakaan ole kotoisin Marsista, eivätkä äänemme ole turhan piukeiden housujen korottamat.

Oikea vastaus: Meitä on kolme.

Taidamme näistä vaihtoehdoista muistuttaa eniten Charlien enkeleitä. Työmme taustalla ei toisin vaikuta mystinen takaraivo, vaan työllistämme itse itsemme. Emme, kaiken rehellisyyden nimissä, ole edes yhtä timmissä kunnossa (paitsi Viivu, joka on vanha atleetti ja nauttii terveellisiä välipaloja samaan aikaan, kun minä ja Pi syömme juustokakkua), pukeudu yhtä raflaavasti (paitsi ehkä minä, toisinaan, harrastusmielessä) tai nalkita rikollisia yhtä tehokkaasti (paitsi Pi, joka jahtaa päivittäin yhtä karvatonta ja yhtä karvaista lasta).

Good morning, Charlie.

Me olemme kolme kolmannen vuoden ammattikorkeakouluopiskelijaa, joiden pitäisi valmistua ihan oikeiksi toimittajiksi. Tavoitteemme tiellä on vain Myrsky (ja kenties muutamia suorittamattomia kansantalouden kursseja).

Meillä ei ole mitään yhteistä (ellei palavaa, kyseenalaistamatonta rakkautta koiria kohtaan lasketa). Paitsi Myrsky.

Mutta Myrsky riittää.

Joo joo, mutta mikä tää Myrsky siis niinku on?

Myrsky on opinnäytetyö, työnäyte, suuruudenhullu tavoite ja tarkoitus.

Myrsky on sähköinen aikakauskirja, joka julkaistaan vain verkossa. Sitä voi lukea yleisimmillä lukulaitteilla tai vanhalla kunnon pöytkoneella.

Myrsky on tekijöidensä rakkauden hedelmä, joka näkee valon vielä vuonna 2011. Laskettu aika on lokakuun lopussa, mutta ei näitä asioita voi päivän tarkkuudella aikatauluttaa.

Mikä runosielu sä sit luulet olevas?

Eipäs nyt vinoilla siellä.

Minä olen se kolmas, viralliselta nimikkeeltäni Myrskyn toimitussihteeri. Epävirallisesti pilkunviilaaja. Se tyyppi, joka haluaisi kirjoittaa vain kolumneja ja herätä myöhään. Nuo kaksi muuta kutsuvat minua Elinaksi. Muutkin ihmiset yleensä.

"Nuo kaksi muuta" ovat Viivu ja Pi.

Viivu on päätoimittaja ja syyllinen kaikkeen. Viivu on se, joka ensimmäisenä avasi suunsa ja totesi, että olisi kiva tehdä opinnäytetyönä ihan oikea lehti.

Satuin olemaan paikalla ja yllytyshullu. Myöhemmin pidimme ensimmäistä teoreettista palaveriamme eräässä kuppilassa ja ajattelimme Pitä.

Pi vastaa ulkoasusta ja kaikesta siihen liittyvästä. Pin ansiosta Myrsky näyttää yhtä hyvältä kuin se teoriassa kuulostaa.

Logoluonnostelma (c) Pi Mäkilä

Missä mä nyt sit oon?

Tämä on Myrskyn blogi. Tahdomme olla multimediaalisia, sosiaalisia ja interaktiivisia. Kansalaisjournalismin aallonharjalla.

Raportoimme täällä projektin edistymisestä, luovasta tuskasta ja työn vaatimasta teoreettisesta tutkimuksesta. Mainitsiko, ettei meillä ole yksiselitteistä teoreettista tietopohjaa? Joudumme keksimään sen itse.

Kenties meitä kolmea yhdistää myös taipuvaisuus masokismiin.

Eiks tää "myrsky"-läppä oo vähän kornia?

Ite oot. 

Myrskyvaroitus on annettu

Mitä täällä oikein tapahtuu?

Ote työsuunnitelmasta:

"Teemme opinnäytetyönämme journalistisen kirjan, joka julkaistaan verkossa, ja joka on luettavissa myös joillakin sähköisillä lukulaitteilla, kuten Samsung Galaxy Tabilla tai iPadilla. Opinnäytetyömme kulkee työnimellä Myrsky.

Opinnäytetyömme keskeisenä teemana on luoda journalistinen kirja sekä kuvata sen suunnittelu ja toteutus sähköiselle lukulaitteelle. Tämän projektin puitteissa sivuamme aiheeseen liittyvää tutkimusta ja vastaamme kysymykseen siitä, mitä journalistin tulee muistaa muuntaessaan kirjallista materiaalia sähköisille lukulaitteille sopivaksi.

Hyödynnämme projektissamme kirjallisen ja kuvallisen journalismin lisäksi sosiaalista mediaa.  

Journalistisen kirjan lopullinen sisältö ja aihe määräytyvät lukijatutkimuksen ja lukijaprofiilin määrittämisen jälkeen. Tarkoituksemme on tehdä yleisaikakauslehtityyppinen kirja 20–30-vuotiaille nuorille kaupunkilaisaikuisille. Lukijamme ovat opiskelijoita tai nuoria aikuisia, jotka eivät ole vakituisesti työelämässä. Heille oman elämän peruspilarien pystyttäminen on ajankohtaista. He ovat valveutuneita ja kiinnostuneita erilaisista elämän ilmiöistä.

Päätimme tehdä mieluummin journalistisen kirjan kuin aikakauslehden siksi, että kirja on kertaluontoinen julkaisu; emme pysty lupaamaan, että pystyisimme opintojemme päätyttyä takaamaan aikakauslehden jatkuvuuden. 

Kirjan teemojen ja aiheen tulee olla huomattavasti tarkemmin rajattu kuin aikakauslehden, ja teemmekin lopulliset aiherajaukset lukijatutkimuksen valmistuttua. Päättelemme tutkimuksen tuloksista, millaiset aiheet lukijoitamme eniten kiinnostavat, ja pyrimme rakentamaan kirjamme niiden perusteella."

Miltä teistä kuulostaa?